torstai 22. tammikuuta 2015

Taivaallisen tulen kaupunki (Varjojen kaupungit, #6) Cassandra Clare

Ylistetyn Varjojen kaupungit -sarjan kauan odotettu ja huikean jännittävä päätösosa
Clary ja hänen ystävänsä taistelevat pahinta koskaan kohtaamaansa vihollista vastaan: Claryn omaa veljeä. Sebastian kääntää varjonmetsästäjiä puolelleen, raastaen erilleen perheitä ja rakastavaisia.
Taistelu maailman kohtalosta vaatii varjonmetsästäjiltä kauhistuttavia uhrauksia.

Ette usko kuinka kauan olen tämän kirjan ilmestymistä odottanut. Viime vuoden maaliskuussa sain tietää englanninkielisen teoksen ilmestymispäivän, joka oli muistaakseni toukokuussa. Vihaan spoilereita, ja koska olin päättänyt lukea kirjan vasta suomeksi, jouduin välttelemään käytännössä kaikkia suosikki sivujani netissä. Onnistuin ihan kiitettävästi ja jouluaattona sain rahaa jotta pääsin suomalaiseen. Siinä sitten meni uusivuosi tätä lukiessa. Olin jo varautunut iltaan. Lukitsin oveni, kääriydyin pehmoiseen vilttiin ja nappasin mukaani keittiöstä ainakin tusinan nenäliinoja. Lähestulkoon putkeen sitten tämän ihanuuden luin. Nyt voisin varmaan rikkoa tätä lukukokemusta hieman osiin. 

Ensinnäkin tämä kirja oli paksuudeltaan täysi unelma. Pelkäsin tosissani, että tiputan koko kirjan naamalleni ja murran nenän. (Kuka lukee noin paksua kirjaa selällään kädet suorina, kirja noin puoli metriä kasvoista... Täällä näin. Minä!) Minulla ei siltikään ollut mitään ongelmaa lukea kirjaa noin viidessä tunnissa. Tauoilla. Mehun kera. 

Monet ovat puhuneet, että Cassandra Claren kirjojen taso olisi laskenut, tai että idea koko sarjassa on ollut surkea. Itse olen rakastanut joka ikistä Claren kirjaa. Tietenkin ihan ensimmäinen kirja, Luukaupunki, oli se, joka räjäytti tajunnan, mutta ei se taso minun mielestäni laskenut. 
Sarjan idea taas... Komea ja salaperäinen poika, epävarma ja omasta mielestään keskinkertaisen näköinen tyttö, tytön paras kaveri, joka on rakastunut tähän,  salaperäisen pojan paras kaveri, se kaunis ja täydellinen tyttö, pahis jne. Nuoret pelastavat yhdessa maailman ja tyttö ja poika päätyvät yhteen. Klassinen kuvio, eikö? Monessa kirjasarjassa se on ärsyttänyt minua, mutta Varjojen kaupungit sarjassa se on jotenkin ihan luonnollista. Kirjailia on onnistunut selittämään ja kirjoittamaan kaiken niin, etten pysty edes kiistämään mitään asiaa joutumatta ojasta allikkoon. Jace ei voi olla mitään muuta kuin sarkastinen komea itsensä. Claryn kuuluu olla se pieni, aluksi epävarma tyttönen, joka pelastaa ystävineen maailman. Simonin tehtävänä on olla Claryn paras ystävä. Ymmärsitte varmaan pointtini.

Jos totta puhutaan pelkäsin tämän kirjan lukemista. Vaihtoehtoina oli, että se olisi ihan hirveä TAI, että se olisi niin täydellinen, että itku tulisi. Vaikka olenkin aina uhonnut kaikille, että Taivaallisen tulen kaupunki tulisi olemaan aivan mahtava ja siinä ei tulisi olemaan mitään vikaa, niin hieman minua pelotti. Saatanhan minä olla väärässä. Joten kun käänsin ensimmäisen sivun ja alotinin lukemisen, olin aika stressaantuneessa mielentilassa. Onnekseni olin kerrankin oikeassa ja pääsin kiljumaan riumusta, kun kirja oli mitä odotim ja enemmänkin. 

Kuten jo tuossa aiemminkin mainitsin olin valmistautunut suuuuureen kyynelten vuodatukseen, koska olin ihan varma, että Clare tapattaisi, tai tuhoaisi, tai tekisi kaikille hahmoille jotain, joten olin oletettavasti paniikissa. Loppujen lopuksi en joutunut vollottamaan ihan niin paljon kuin luulin. Onneksi! Inhoan, kun hahmoja kuolee, ja nytkin alkoi leuka väpättämään jokaisen kaatuneen kohdalla. Olentoja/ihmisiä kuoli ja osa uhrautuikin, mutta loppujen lopuksi ihan oikeat henkilöt jäivät eloon. 

Pidin siitä, kuinka erilaisissa ja yllätyksellisissä paikoissa käytiin kirjan aikana. Olen aina rakastanut Claren tapaa kuvailla tapahtumapaikkoja samaan aikaan, kun taistellaan miekkojen ja riimujen avulla. Olihan siellä joukossa tuttujakin paikkoja, mutta nekin tuntuivat ihan uusilta, joten en joutunut tylsistymään missään vaiheessa kirjaa. 
Lisäksi pääsimme Sebastianin luokse Edomin demonivaltakuntaan, joka oli suoraan sanottuna karmiva. Oikeastaan karmiva on väärä sana sillä en pelännyt, mutta kylmät väreet meni selkää pitkin monessakin kohtaa. Lisäksi olin niin jännittynyt, siitä mitä tapahtuu seuraavaksi, että säikähdin ihan pieniäkin juttuja. 
Koko tämä Sebastian kuvio on kiinnostanut minua, enkä ole ikinä pitänyt tätä varsinaisesti pahana. Edellisessä kirjassa varsinkin sain mielipiteelleni varmistuksen, sillä Sebastian välitti siskostaan, vaikka näyttikin sen oudolla tavalla. Tässä Taivaallisen tulen kaupungissa lukijat pääsevät paremmin perille Sebastianista, sekä tämän ja Claryn sisarussuhteesta. Sebastianin loppukohtaus sai minut tuntemaan haikeutta ja taisin nyyhkiä eniten juuri silloin. (Paljon nyyhkimistä on esiintynyt jo nyt, emmekä ole kuin vähän yli puolivälin tässä arvostelussa...) 

Claryn ja Jacen suhde jäi kutkuttavaan kohtaan viime kirjassa, ja olen varma, että kovinkaan moni lukija ei pettynyt tähän kirjaan heidän osaltaan. Itse olen aina rakastanut heitä, ja minun mielestäni Clary on juuri sopivan pippurinen ja fiksu Jacelle.Jacea taas ei voi vaan vihata, ja hän onkin vakio "kirjaihastukseni". Clary tuntuu ärsyttävän monia, mutta minun mielestäni hän ei todellakaan ole ärsyttävämmästä päästä. Voisin luetella kymmeniä naispäähenkilöitä, jotka saavat minut näkemään punaista, mutta Clary ei lukeudu niihin. Onhanhan hän hieman naiivi, ja hänen tapansa puhua ja reagoida saattaa olla ärsyttävää tietyissä tilanteissa, mutta eipä se juuremmin ole minua häirinnyt. Taivaallisen tulen kaupungissa Claryn ja Jacen suhde on minun mielestäni erittäin suloinen. He ovat olleet yhdessä jonkin aikaa, molemmat tietävät, mitä toisen päässä liikkuu, ja hellyyttäviä hellyyden osoituksia saa lukea pitkin kirjaa. Onhan siellä joukossa niitä kiihkeämpiä ja dramaattisempiakin kohtauksia, mutta heidän kanssakäymistään oli ihana lukea. Myös muiden henkilöiden suhteet kehittyvät, ja varsinkin Alec ja Magnus saivat sydämet silmiini. 

Kirjan loppu oli ehkä maailman surullisin onnellinen loppu, kuten Care meille kertoikin. Monet henkilöt muuttuivat lopussa parempaan päin, ja osa uhrautui. Erityisesti Simonin kohtalo sai minut kyyneliin. En silti pettynyt loppuun, päinvastoin sillä loppu oli selvästikkin alku uudelle sarjalle ja se jos mikä saa minut täpinöihin.

Taivaallisen tulen kaupungissa päästiin tutustumaan myös Claren seuraavan sarjan The Dark Artifices päähenkilöihin. Pidin heistä, joten aion ehdottomasti lukea tulevaa sarjaa varsinkin, kun on mahdollisuus törmätä nykyisiin päähenkilöihin sivuhahmoina. En ole varma aiotaanko sarjaa suomentaa, sillä tähän mennessä Claren kirjasarjoista vain Varjojen kaupungit on suomennettu. Olen lukenut Claren kirjoittaman kirjasarjan The Infernal Devices, joka keskittyy aikaan ennen Varjojen kaupungit - sarjan tapahtumia ja luin sen englanniksi, joten englanniksi lukeminen ei tule olemaan ongelma näiden kirjojen kohdalla. 

Kaiken kaikkiaan suositelen kirjaa ja koko sarjaa ehdottomasti kaikille, jotka haluavat lukea fantasia tyyppistä kirjallisuutta, mutta jossa olisi hieman jotain erinlaista. Oikeastaan suosittelisin tätä kaikille, koska olen fani, mutta ehkä on parempi, että pistän järkevät syyt suositukselleni :)

Varoituksen sana niille, jotka eivät ole lukeneet The Infernal Devices - sarjaa. Ette varmaan saa paljoa irti tietyistä kohdista, koska ne tavallaan kietoutuu yhteen TID:n kanssa. Joten suosittelen ehdottomasti katsastamaan TID:n ensin, jos haluatte ymmärtää kaiken täydellisesti.

Arvosana: 10+
Suosittelenko? : Ehdottomasti lukekaa, jos alkoi kiinnostaa edes ihan pikkuisen ;)
Mistä hankin/sain: Ostin Suomalaisesta
Luenko uudestaan: Pienen tauon jälkene, kyllä.
Kirjailia: Cassandra Clare
Kustantamo: Otava
Kustannusvuosi: 2014
Sivumäärä: 636
 

8 kommenttia:

  1. Tämä oli ihana lopetus ♥ Itse tykkäsin erityisesti siitä, kuinka kaikki turha ihmissuhdedraama oli tässä kirjassa toissijaista ja päähenkilöt vetivät yhtä köyttä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmissuhdedraaman väheneminen oli kyllä iso plussa. Jacen ja Clarynkin sudetta oli paljon mukavampi lukea ilman sitä edes takas soutaamista ;P

      Poista
  2. Äöäöää OON AIVAN HULLUNA TÄHÄN IHANAAN IHANAAN SARJAAAAAAAN!!<3 haluttaa keksiä lisää kirosanoja sanottavaks ku toi loppu... Ihmiset ihmettelee ku parun ja saan itkupotkuraivareita tätä sarjaa lukiessani (oon siis lukenu jo:p) ja kerran mun sisko tuli huoneesee ja kysy että "kaikki okei?" Ku olin heittäny sen kirjan seinäää ku simonin muistot varastettii. Samassa kohtauksessa jatkoin märsäämistäni loppuun saakka kirjaa... Joo ihmiset, en ole hullu älkää ihmetelkö kommenttini hulluutta, olen vain superhyperkyypp

    VastaaPoista
  3. Oi, ihanaa, että joku muukin on ihan Superhyperkyyyper-fani! <3 Minäkin tosiaan reagoin hieman voimakkaasti tämän viimeisen kirjan tapahtumiin ja perheeni joutui tarkistamaan useaan otteeseen olinko rikkonut mitään kirjaa lukiessani ;P

    VastaaPoista
  4. Eihän vii siis sanoin kuvailla tätä suoerhyperkyypper-fanisuutta miten ihmeessä se kirjotetaankaan:D jotenki tuntuu että itkettää ja raivostuttaa ja suruttaa ja naurattaa hysteerisesti ku ajattelee tätä sarjaa ja mua..:D

    VastaaPoista
  5. Onko Clarelta tulossa uusi sarja???????

    *hyppää sängystä ja ottaa tanssiaskelia, hyppää, lyö pään kattoon ja jatkaa tanssimista*

    Wau. Pakko lukea. Clare on mahtava! Taivaallisen tulen kaupunki räjäytti tajunnan :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, uutta sarjaa on tulossa! 1.5.2015 ensimmäinen osa Lady Midnight ilmestyy englanniksi :DDD

      Poista

Kiitos kommentista ♥