tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kaikki viimeiset sanat, John Green

Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä – muuta kuin pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin kielletyn keppostelun pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen. Tästä alkaa Milesin matka rakkauden petollisiin kiemuroihin, kunnes kaikki päättyy – aivan liian varhain.


Nappasin tämän kirjan kirjastosta ihan silkasta uteliaisuudesta. Vilkaistuani kirjailian nimen, uskoin vakaasti, että tämä olisi hyvä kirja ja yltäisi samalla tasolle Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen kanssa. Olin loppujen lopuksi todella väärässä. Minun mielestäni Kaikki viimeiset sanat- teos, ei yltänyt samalle tasolle Tähtiin kirjoitetun virheen kanssa. En missään vaiheessa herkistynyt ja loppuratkaisun arvasin aika nopeasti. Koko ennen- jälkeen idea oli aika läpinäkyvä, mutta taas tämä koko kuvio siitä, että nuori aikuistumisen kynnyksellä oleva poika lähtee etsimään eräänlaista "suurta ehkää", piti mielenkiintoni yllä.

Pidin Milesista aluksi. Hän vaikutti henkilönä mielenkiintoiselta ja samaistuttavalta. Samaistuttavuus ei kadonnut minnekkään kirjan aikana, mutta mielenkiintoisuus kylläkin. Heti kun Miles ihastui nopeasti ja varmasti Alaskaan, oli mielenkiinto henkilöstä mennyt. Tuntui, että Alaska olisi ollut pakkomielle Milesille. Alaska sitä, Alaska tätä. Puolessa välissä kirjaa meinasin saada jo hermoromahduksen. Oli kuitenkin hetkiä jolloin Milesin suloisuus ja viattomuus pääsi esille. Useimmiten tämä tapahtui, kun hän oli yksin ja ajatteli asioita itsekseen. Myös kirjan lopussa, alkoi mielenkiinto kasvaa, koska asiat oli saatu tasapainoitettua.

Karskin ja suorasukkaisen Chipin ja Milesin suhde oli viihdyttävää luettavaa. Miten kaksi niin erinlaista poikaa onnistuikin rakentaan syvän ja vakaan ystävyys suhteen. Aluksi ajattelin, että voi herranen aika, nyt tämä menee niin, että Chip sanoo ja Miles tekee. Yllätyksekseni se meni aivan päinvastoin ja rakastinkin sitä tässä kirjassa. Heidän välisistään kohtaamisista tuli eniten mieleen John Greenin muut teokset.

Alaska... Erittäin pirteä, suorapuheinen ja salaperäinen tyttö. Eikä salaperäisyydellä tässä tapauksesssa tarkoiteta sellaista mystistä salaperäisyyttä johon törmää useasti, kun lukee fantasiaa. Ei, tämä salaperäisyys tarkoitta sitä, että Alaska pitää suurimman osan asioista itsellään, hän antaa itsestään palasia kirjan aikana, mutta silti osa hänestä ja hämärän peittoon. Alaskaa ei oikeastaan voi oppia tuntemaan, ei kunnolla. Hän tulee aina jäämään puoliksi sumun peittoon, eikä se haittaa minua. Tietyissä kohdissa hän osasi olla erittäin ärsyttävä ja itsekäs, mutta loppujen lopuksi pidin häntä kiinnostavimpana hahmona koko kirjassa.

Alaskan ja Milesin suhde ei vakuuttanut minua. Se sai minut kyllästyneeksi, koska se oli alusta asti tuhoon tuomittu, mutta ei hyvällä tavalla. Esimerkiksi Claryn ja Jacen suhden Varjojen kaupungit-sarjassa oli tuhoon tuomittu, mutta hyvällä tavalla. Siitä tuli sellainen olo, että tämä on kiellettyä ja mahdotonta, mutta kyllä me selviämme. Alaskan ja Milesin kohdalla taas se oli kiellettyä, mahdotonta, eikä tulisi onnistumaan. Alaskalla oli poikaystävä ja hän vakuutti joka toisessa lauseessa rakastavansa tätä, joten miksi ihmeessä tämä aloittaisi suhteen Milesin kanssa. Miles taas oli paljon kiinnostavampi persoona silloin, kun ei täyttänyt ajatuksiaan Alaskalla. Itse asiassa minun mielestäni Alaska ja Chip olisivat olleet aika hyvä pari :)

Kokonaisuudessaan Kaikki viimeiset sanat ei ollut huono kirja, ja jos pari asiaa olisi muutettu olisin suorastaan nauttinut tästä kirjasta. Olen lukenut muiden mielipiteitä, ja tästä kirjasta on pidetty, niin että tämä on ehkä hieman liian "tavallista" vain minun makuuni.
Juoni oli kekseliäs ja kielen käyttö monessakin kohtaa erittäin huvittavaa. Sain tyrskähdellä useaan otteeseen Milesin päässä oleville ajatuksille ja mietteille. Oli myös erittäin rentouttavaa lukea taas vaihteeksi tällaista "nuorten hömppää". Teinien normaalit murheet ja koulunkäynti oli niin ihanan arkista, että hymy nousi huulille ihan vahingossakin.

Veikkaisin, että nuoret saavat tästä kirjasta ehkä enemmän irti kuin aikuiset, ja jos pidät yleisestikkin nuortenkirjoista joissa on ihan normaalien teinien mietteitä ja elämää kuvailevaa tekstiä, tulet pitämään tästä. Ja tietenkin jos pidät John Greenistä niin lue, tämä on taattua Greeniä, vaikkei Tähtiin kirjoitetun virheen tasolle yltänykkään minun ajatuksissani.
 

Arvosana:
Suosittelenko? : Jos pitää normaalin teinin elämästä ja oikuista niin kyllä.
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan: Todennäköisesti en
Kirjailia: John Green
Kustantamo: WSOY
Kustannusvuosi: 2014
Sivumäärä:323
Alkuperäisteos: Looking for Alaska

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥