sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Maratonin jälkitunnelmia


klo 7.30

Aloitin ensimmäisen kirjani. Hyllystä tuli napattua Annukka Salaman, Harakanloukku. Olin lukenut kirjan ennestäänkin, joten tiesin, että tahti tulisi olemaan nopeatempoista, koska muistin asiat vielä aika hyvin. Kirjan lukeminen lähti mukavasti alkuun.

klo 10.34

Harakanloukku saatiin päätökseen hyvillä mielin. Kirja oli edelleen loistava, mutta mitä muuta voisi odottaa kirjalta, joka keskittyy enimmäkseen rakkaaseen harakanpoikaamme Jooneen <3
Jos sama tahti jatkuisi, olisin lukenut yli tuhat sivua alta aika yksikön. 445 sivua luettu tähän asti.

klo 11.30 

En ole koko tunnin aikana aloittanut yhtäkään kirjaa. Rillit huurussa katseleminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän. Hmph, hyvä startti ei taida jatkua...

klo 12.05

No niin. Puhti taas palautunut. Tässä vaiheessa aloitin J.R.Wardin Kuolemattoman. Olin todella innoissani tästä, koska vihdoinkin tämä ihana sarja tuli päätökseensä. En joutunut pettymään, mutta siitä lisää myöhemmässä kirjapostauksessa. 

klo 16.00 

Kuolematon on nyt luettu ja 838 sivua luettu! Tahti ei ihan pysynyt, jos verrataan aamun huimaan starttiin.

klo 18.36 

Nälkäpeli saa itsensä alkuun. Olen viimeksi lukenut Nälkäpelin 12 vuotiaana, joten tässä on nyt ollut kolme vuotta taukoa. Ja täytyy sanoa, että tällä kerralla lukukokemus oli aivan erinlainen, mutta hyvällä tavalla.

klo 0.23

Nälkäpeli vihdoin luettu. Tässä vaiheessa en enää jaksanut aloittaa uutta kirjaa. Silmät meinasivat muurautua umpeen, joten päätin mennä pehkuihin. 1227 sivua luettu!

klo 8.12

Heräsin ja tajusin harmikseni, että lukumaratooni oli omalta osaltani ohitse...


Fiilikset

Huh huh, nyt on ensimmäinen lukumaratoni ohitse. Ja täytyy sanoa, että hauskaa oli! Ehdottomasti osallistun seuraavaankin. Siitä ei edes keskustella.
Lukumaraton oli aivan mahtava kokemus, kuten sanoinkin . Oli ihana seurata muiden bloggareiden edistymistä Twitteristä ja kertoa omasta edistymisestäänkin muille. Ja sieltä sai tukea ja kannustusta. Se sai hymyn huulille paljon herkemmin kuin suuren sivumäärän saavuttaminen.
Tauoton lukeminen ei sinänsä ole minulle haaste eikä mikään, mutta jostain ihmeen syystä nyt kun lupa oli lukea, niin teki mieli tehdä niin paljon muuta. Sen takia sivumäärät vähenivät hieman, mutta olen silti ylpeä itsestäni, että sain yli tuhannen sivun!
Ei kun seuraavaa kertaa odottamaan!

Maratoonin päättyessä saldokseni tuli 1227 sivua ja kirjoja tuli luettua kolme.

Harakanloukku - Annukka Salama

Kuolematon - J.R.Ward

Nälkäpeli - Suzanne Collins






torstai 25. kesäkuuta 2015

Tunnelmia ennen maratoonia!

Huh huh, maratoonin aika lähestyy uhkaavasti. Tähän mennessä olen huomannut, että olen niitä harvoja, jotka aloittavat vasta huomenissa 26.6, mutta en anna sen lannistaa. Hyvät yöunet ja pääsen samaan tahtiin lukijatovereitteni kanssa :)

Suunnitelmissa ei ole lukea mitään tiettyä määrää kirjoja. Herranen aika, en ole koskaan ollut hyvä organisoimaan tai suunnittelemaan mitään tarkoin, joten miksi aloittaa nyt? Ei, ei. Minä menen ihan tuntumalla eteenpäin. Kasaan kaikki kirjat joita olen viime aikoina hamstrannu kirjastosta (Kirjakaupat... ikävöin teitä) ja nappaan yhden kirjan loputtua seuraavan! Liukuhihnatekniikka, rakastan sinua.

Minä siis ajattelin aloittaa oman maratoonini 26.6 klo 07.30 ja lopettaa 27.6 klo 07.30 . Jos nyt oikein innostun niin saatan aloittaa jo keskiyöllä ja olla nukkumatta. Niinkin saattaa nimittäin käydä.





Listallani olisi siis:

Suzanne Collins
Nälkäpeli, Vihan liekit, Matkijanärhi

Annukka Salama
Harakan loukku

J.R.Ward
Kuolematon                                                                 

James Dashner
Labyrintti                                                            

James Frey, Nils Johnson-Shelton
Loppupeli                               

Saara Saarela
Nimeä minut uudelleen                                                                 

Nora Roberts
Jotain uutta, Jotain vanhaa, Jotain lainattua, Jotain sinistä            

En usko olevani todellakaan niin ketterä ja nopea lukija, että tuon kaiken saan luettua. Varsinkin kun Loppupelissä on muistaakseni lähemmäs 500 sivua, hui!
Mutta näillä siis mennään.

Edistymistäni voi seurata Twitterissä  #lukumaraton  
Twitterin löydätte oikeasta sivupalkista.

Onnea kaikille maratoonareille ja pidetään hauska päivä lähimpien ystäviemme, kirjojen parissa. <3
                                                   

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Varjojen ratsu (O'Dwyerin serkut-trilogia, #1) Nora Roberts

Iona Sheehan on ottanut elämänsä isoimman riskin. Hän on jättänyt työnsä ja kotinsa Baltimoressa ja tullut Irlantiin sukunsa juurille etsimään seikkailuja – ja vastauksia. Iona on innoissaan tavatessaan ensimmäistä kertaa serkkunsa Connor ja Branna O'Dwyerin. Tunne siitä että hän on tullut kotiin vahvistuu, kun hän saa työpaikan ratsastuskoulusta, jonka kuumaverinen omistaja notkauttaa Ionan polvet heti.
Iona ei kuitenkaan tiedä, että hänen serkkunsa ovat odottaneet häntä jo kauan. Connor, Branna ja Iona ovat kaikki saaneet väkevän verenperinnön esiäidiltään Sorchalta, joka siirsi noitavoimansa lapsilleen suojellakseen heitä pahalta Cabhanilta. Serkukset huomaavat, että yhdessä he ovat voimakkaampia, ja myös sen, että Cabhan vannoo yhä kostoa. 

Olen odottanut saavani tämän kirjan kätösiini jos pitkän aikaa. Jälleen kerran olin kuitenkin niin pihi, etten viitsinyt sitä paria kolikkoa maksaa, että olisin voinut varata sen. Hyvä tyttö, hyvä tyttö...
Joka tapauksessa nyt kun tämän vihdoinkin sain luettua, täytyy sanoa, että Nora Roberts on tasaiseen tahtiin nousemassa lempikirjailioitteni listassa kohti kärkeä. Roberts ei yleensä kirjoita fantasiaa, vaan enimmäkseen romantiikkaa, mutta olin jo aikaisemmin lukenut Kuuden piiri sarjaa, joka vei minut mukanaan. Kirja-arvosteluni voi lukea täältä.
Eli en siis yllättynyt siitä, että Varjojen ratsu oli hyvä. Ei loistava, mutta hyvä.

Kirjan alussa saimme kurkistaa päähenkilömme suvun historiaan. Tapasimme Sorchan, hänen miehensä ja heidän kolme lastaan. Sorchan voimia ja Sorchaa itseään vainoaa paha demoni Cabhan, ja jos totta puhutaan, Iona Sheehanin esi-äidin ja tämän lapsien tarinasta olisi ollut ihana kuulla lisää. Roberts olisi aivan hyvin voinut tehdä toisen kirjasarjan liittyen heihin. Synkkää magiaa ja viettelystä Ei olisi haitannut yhtään!
Joka tapauksessa jännittävän ja mukaansa tempaavan alun jälkeen päätin, että voin unohtaa syömisen ja nukkumisen. Varjojen ratsu sai täyden huomioni.
Valitettavasti mahtava aloituksen tuoma kipinä ei onnistunut pysymään vahvana läpi tarinan. Mitään kovinkaan tajunnan räjäyttävää ei tapahtunut pitkään aikaa. Kirjan alku oli oikeastaan pelkkää Ionan tutustumista voimiinsa ja ihastumisen syntymistä komeaan ratsastutkoulun omistajaan Boyleen.

Boylen ja Ionan suhde oli suloista luettavaa, mutta se ei tehnyt mitenkään muuten kovinkaan suurta vaikutusta. Boyle ei ole kovinkaan fiksu omasta mielestäni. Tai sitten mielenkiintoni puuttuminen johtuu vain puhtaasti siitä, että olen lukenut viimeisen kahden kuukauden ajan kirjoja, joissa päähenkilöinä on Jace Herondalen ja Harry Potterin kaltaisia miehiä... Kuka tietää.
Iona taas henkilönä toi mieleen kiltin naapurin tytön, joka kuitenkin on sisukas ja rohkea, mutta silti hieman kömpelö. Kuitenkaan en juurikaan kiinnittänyt Ionaan enää huomiota läheskään niin paljon, kun Connor ja Branna ilmestyivät kuvioihin. Varsinkin Connor sai sydämmen läpättämään, hänhän kuitenkin muistuttaa enemmän niitä henkilöhahmoja kirjoissa joihin itse tuppaan lankeamaan.
Onnekseni pääsen häneen tutustumaan seuraavassa kirjassa paremmin hih hii.

Branna taas on ihanan voimakas hahmo. Hänen suhteensa Finiin sai varpaani syyhyämään. "Kielletty rakkaus" saa minut aina lapsenomaisen innostuneeksi. Kohta ihan oikeasti alan lipsua raha-ahneudsetani ja alan varaamaan kirjoja ihan jonossa. Tai sitten vain ostan omaksi. Pääsisinpähän lähemmäs unelmakirjastoani <3

Juoni oli tasaisesti ihan mielenkiintoinen, vaikkakaan se ei pitänyt minua otteessan koko kirjan ajan kuten tuossa aikaisemmin sanoinkin. Alku ja loppu olivat fantastisia, eikä muulla oikeastaan olekkaan väliä...Mehän muistamme aina alun ja lopun kirjoista. Ellei kyseessä satu olemaan jokin täydellinen poikkeus, kuten Nälkäpeli tai Luukaupunki hehe heee o__o
Kirja jäi oikeastaan ihan mielenkiintoiseen kohtaan. Paha ei välttämättä kukistunutkaan joten päädyimme gliffhangeriin, tosin aika lievään sellaiseen. Jäin kuitenkin kiinnostuneena miettimään jatkoa ja aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.

Suosittelen kaikkia Nora Roberts faneja ehdottomasti tarttumaan tilaisuuteen. Jos taas olet innostunut hyvästä ja seikkailuun sukeltavasta fantasiasta, Varjojen ratsu ei todennäköisesti tule vastaamaan odotuksiasi. Roberts ei kuitenkaan ole fantasiakirjailia, vaan hän kirjoittaa enimmäkseen romanttisia nuorten naisten päiväuni kirjoja, joista itse ainakin nautin. Siltikään en usko että hän pani parastaan tässä kirjassa myöskään romantiikan suhteen. Ionan ja Boylen suhde ei ollut mitenkään erikoinen, eikä heidän tarinansa vedä vertoja monellekkaan rakkaustarinalle johon on tullu törmättyä. Uskon silti, että Connor ja Branna eivät tule pettämään minua!


Arvosana: 8+
Suosittelenko? : Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät Nora Robertsin teoksista
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  Kyllä, kunhan aikaa on vähän kulunut
Kirjailia: Nora Roberts
Kustantamo: Gummerus
Kustannusvuosi:  2014
Sivumäärä: 373
Alkuperäisteos: Dark Witch


Blogistanian kesälukumaratooni

Kun vajaa kaksi vuotta sitten aloitin bloggaamisen, ensin Vuodatuksessa ja vuosi sen jälkeen Bloggerissa, niin en osannut kuvitellakkaan kuinka hauskaa siitä tulisi. En myöskään arvannut kuinka vähän aikaa minulla onkaan postailla lukukokemuksiani!
Nyt on kuitenkin taas päästy flunssan kourista pois ja vihdoinkin voin taas alkaa aktiiviseksi täällä bloggerinkin puolella.
Hyvä alku aktiiviseen starttiini on osallistua lukumaratooniin. Vähän kyllä jännittää miten lähtee lukemiseni liikkeelle, mutta taktiikkana olisi nyt valita niin hyvä kirja tai kaksi, että lukeminen sujuisi kuin siivillä.

Tarkempia ohjeita tähän löydätte blogista nimeltä Hyllytontun höpinöitä.

Onnea kaikille muillekkin. jotka ottavat osaa maratooniin ja kertokaahan, jos kukaan aikoo mennä tiiliskivi linjalla :D

Mitenkäs muuten on alkanut kesäloma? No ensinnäkin kävin ripin, JEE! Onnistuin siellä kaiken sen hötäkän keskellä lukemaan jopa kaksi kirjaa, joten nyt kun sen myönsin en voi muuta tehdä kuin postata nämä kaksi kirjaa pikimmiten tänne.

Ja hieman myöhäistä juhannusta kaikille! <3