perjantai 31. heinäkuuta 2015

Nälkäpeli (Nälkäpeli-trilogia, #1) Suzanne Collins

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt  joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...


Nälkäpeli tuli luettua lukumaratoonissa 26.6.2015 josta on jo kuukausi aikaa... Hmmm ei yhtään myöhässä tämäkään arvostelu. Minulla on muutenkin ihan hirveästi kasaantunut tekemättömiä asioita ja valitettavasti niiden joukossa on kirjoittamattomia arvosteluita tänne blogiin. Nyt sitä voisi pistää kaiken kiireen piikkiin, mutta jos nyt ollaan rehellisiä niin ei ole vain ollut sitä intoa kirjoittaa oikein mitään. Eikä vieläkään oikein ole, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotain hyödyllistä tämänkin viikon aikana! Hyvä asenne, eikö olekkin, okei, jatketaan!

Nälkäpelin tosin olen viimeksi 11 vuotiaana lukenut. Ei siitä yli pääse, että en ollut kovinkaan vanha silloin vielä. En minä vieläkään ole mikään vanha kettu, mutta vähän kokemusta ja kypsyyttä on sentään saatu. Sitä mitä tässä nyt yritän sanoa on se, että sen ikäisenä en vielä oikein ymmärtänyt kaikkia asioita Nälkäpelissä. Pidin sitä vain loistavana kirjana, joka oli ihanan paksu ja jossa oli ihana Peeta. Kyllä, minulla oli suuri ihastus nuorempana Peetaan... Jos nyt totta puhutaan, niin on vieläkin, mutta enää en ajattele Nälkäpeliä kolmiodraamana, vaan pikemminkin... No minun mielestäni koko sarja keskittyy siihen, kuinka kamalaksi yhdyskunta/maailma voi muuttua. Ja siitä mitä pieni teko voi saada aikaiseki. Ja tietysti sisar rakkaudesta. Koko tarinahan sai alkunsa siitä kuinka Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi rakkaan pikkusiskonsa tilalle. Joten en ota sen suuremmin kantaa olenko joukkue Peetassa vai joukkue Galessa... vaikka fiksuimmat varmaan sen jo tietääkin.

Pidän Nälkäpelistä, oikeastaan rakastan sitä. Ja lukukokemus oli vielä parempi sen johdosta, että en muistanut tapahtumia kovin tarkaan. Neljä vuotta on pitkä aika unohtaa tapahtumia, vaikka olenkin elokuvan pari kertaa katsonut. Aina kun luulin muistavani jotain oikein, niin sainkin huomata, että tapahtuma meni aivan eri tavalla.
Panem... Se on raaka paikka asua. Mutta samaan aikaan aivan liian kiehtova. Miten joku on osannutkaan luoda jälleen aivan erilaisen maailman, kuin mitä ennen on nähty. 13 vyöhykettä, yksi tuhoutunut, loput vielä elossa. Ensimmäiset neljä vyöhykettä ovat varakkaita ja hyväkuntoisia, Loput alkavat vyöhyke kerrallaan huonontua ja olot pahentua. Viimeinen elossa oleva vyöhyke on vyöhyke 12. Onko kukaan muu ajatellut aina automaattisesti, että vyöhykkeet menevät sellaisessa kivassa jonossa. No olin jälleen elänyt valheessa neljä vuotta, sillä ilmeisesti vyööhykkeet ovat sijoittuneet kaikkialle muualle, mutta eivät suoraan jonoon. Kaikkea sitä tuleekin netin avulla opittua.

Vyöhykkeistä oli erittäin kiinnostava lukea, ja harmikseni ei muista vyöhykkeistä juurikaan puhuttu. Sen kuitenkin muistan alkuaikojen lukukerroistani, että lemoivyöhykkeeni tai olla 4.vyöhyke. En tiedä liittyikö se siihe, että pari lempihenkilöäni asustivat siellä, mutta taitaapi se olla vieläkin lempparini. Jokaisella vyöhykkeellä oli tehtävä ja elämäntapa, joka poikkesi täysin muista. Nokkimisjärjestys oli selvä. Lukija sai heti tiedon siitä, ketkä pärjäsivät Nälkäpelissä, ja ketkä eivät.

Koko idea Nälkäpelistä on tietyllä tavalla erittäin ahdistava, Mutta samaan aikaan uskomaton! 24 lasta viedään taistelemaan hengestään vaaralliselle ja haastavalle areenalle, Muista kilpailusta ei vielä tässä ensimmäisessä osassa kerrottu, mutta ihan jo tästäkin 74.Nälkäpelistä sai aika hyvän kuvan, millaista aareenalla on. Collins oli onnistunut vangitsemaan pelon ja vahvuuden, joita kilpailioissa oli. Myös ensimmäisten vyöhykeitten uhma ja ylpeys oli vangittu erinomaisesti. Ja kirja vangitsi minut. En pystynyt laskemaan sitä alas edes syömisen ajaksi. Minun oli pakko vaan lukea ja lukea. Collins onnistui vetämään minut itsenikin keskelle peliä taistelemaan hengestäni. Ja todellakin annan kunnioitusta siitä!

Hahmoja suorastaan palvoin. Katniss voitti luottamukseni ja ihailuni heti ensimmäisten parin sivun jälkeen. Tyttö poikkeaa niin kovin kaikista muista päähenkilöhahmoista johin olen törmänny. Hän on tietyssä mielessä ikäistään kypsempi, mutta kuitenkin hyvinkin lapsellinen tietyissä tilanteissa. Katniss epäilee kaikkea, mikä ei ole tuttua, mutta jos hänen luottamuksensa saa puolelleen, niin et löydä parempaa ystävää tai suojeliaa. Tyrskähdin myös moneen kertaan muutamalle Katniksen sutjautukselle. Aivan ihana hahmo!

Peeta taas... No hän on aivan yhtä ihana kuin Katnisskin. Peetan sydän on täynnä rakkautta ja lempeyttä ja minunkin mielestäni hän on niitä ihmisä jotka ansaitsevat parempaa. Totta kai Peetassakin oli heikkouksia. Poika ei välttämättä ole yhtä  kekseliäs kuin Katniss, mutta jos minulta kysytää, hän on aivan eri tavalla fiksu. Myös Peeta sai minut naurahtelemaan ja hymyilemään hölmösti useaankin kertaan kirjan aikana, mikä on aina plussaa. Se mikä minut kuitenkin valloitti oli Peetan suojelunhalu. Se ylitti tietyissä kohdissa jopa Katniksen ja se fakta, että Peeta ei vaadi itselleen mitään, on aivan mieletön. Poika käytännössä valmis kuolemaan, jotta hänen rakkaansa eivät kuolisi eikä hän pyydä mitään takaisin tai ajattele katkerasti. Tuliko vähän liikaa ylistystä? :D

Gale, Prim ja Haymitch ovat jokainen aivan oma lukunsa. Gale tehtiin elokuvassa erittäin ärsyttäväksi persoonaksi, vaikka pidinkin näyttelijästä. Kuitenkin kirjassa Gale ei ole loppujen lopuksi niin paha. Ymmärrän hänen tuskansa tietyssä mielessä ja hän saa sympatiani puolelleen. Galekin on kuitenkin joutunut aikuistumaan niin nuorena ja elättämään perheensä. Eli myös Gale saavuttaa ihailuni.
Primistä ei kirjassa saa aivan niin hyvää kuvaa ehkä kuin elokuvassa, mutta tyttö on kertakaikkiaan suloinen. Juuri sellaista ihanne pikkusiskotyyppiä.
Haymitch taas on tietenkin yksi lemppareistani. Sarkastinen elämäänsä kyllästynyt erakko, joka kuitenkin alkaa välittämään suojateistaan.

Kaikki varmasti ymmärsivät, miksi rakastan tätä kirjaa ja koko tätä sarjaa ylipäätänsä! Jokaisen tulisi minun mielestäni lukea tämä sarja, mutta aivan erityisesti suosittelen sitä kaikille dystopian ja pienen romantiikan ystäville. Jos rakastat toimintaa, erilaisuutta ja dystopiaa, hopi hopi. Kiiruhdappa nyt hakemaan tämä kirja kätösiisi.

Täällä Blogin puolella on ollut aika hiljaista, enkä ole ehtinyt kunnon kirja-arvosteluita tekemään juuri ollenkaan. Tarkoituksena olisi siis petrata ja olenkin saamassa taas inspiraatiotani takaisin! ♥♥♥

Arvosana: 10
Suosittelenko? : KYLLÄ, EHDOTTOMASTI! LUKEKAA!
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  ...hmm en taida... No totta kai ♥
Kirjailia:  Suzanne Collins
Kustantamo: WSOY
Kustannusvuosi:  2008
Sivumäärä: 335
Alkuperäisteos: The Hunger Games



8 kommenttia:

  1. 335 sivua. :) Kirjoitin Nälkäpelistä pari päivää sitten Kolmen kirjan haasteessa. Tämä olisi kyllä luettava joskus uudelleen. Ehkäpä taamikuussa, kun on hetken aikaa toipunut trilogian viimeisestä elokuvasovituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kanssa olisi suunnitelmissa mennä katsomaan trilogian viimeinen elokuva ja minulla on tunne, että siitä tulee tunteikasta. Tammikuussa voisi itsekkin taas lukaista uudelleen :D

      Poista
  2. Luin kirjan ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin se oli niiin ihana kirja ja juoni tempaisi mukaansa heti ensimmäisellä sivulla. Toisen kerran luin sen noin puolen vuoden päästä ekasta lukukerrasta, jolloin muistin juonen vielä miltei kokonaan. Silloin, koska keskityin muihin asioihin kuin juoneen, kieli ja suomennos tuntuivatkin vähän kököiltä. :( Sanoma on kyllä hieno ja realistinen, ja mielestäni tämä on edelleenkin yksi niistä kirjoista, joka jokaisen pitäisi lukea. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomennos ei kyllä välttämättä ole ihan parhaasta päästä, mutta ei todellakaan huonoimpia joita olen lukenut ;D Itselläni tosiaan tämä vähän pidempi tauko, niin juonikuviotkin tulivat yllätyksenä aina välillä! Ja todellakin yhdyn tuohon viimeiseen lauseeseesi ♥

      Poista
  3. Kaksi ensimmäistä osaa olen lukenut, mutta viimeiseen osaan en ole vielä tutustunut. Todella hyvä sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen osa on kenties kaikista parhaiten tehty, mutta minuun se ainakin vaikutti eniten. Itselläni oli erittäin tyhjä olo viimeisen osan loputtua. Mahtava sarja kyllä!

      Poista
  4. omg siis ajattelin just samalla tavalla että ne vyöhykkeet on jonossa ja siellä pässä on capitol :D luen nälkäpeliä tällä hetkellä kai viidettä kertaa :) miksi nälkäpelejä ei ole enemmän, jos Suzanne vain kirjoittaisi, lukisin ne kaikki 75. peliin asit :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah sieluntoveri! Itsekkin on Nälkäpelit tullu luettua erittäin moneen kertaan, ja itse haluaisin Peetan näkökulmasta koko sarjan uudestaan. Annien ja Finnickin tarina olisi kanssa aika mahtava kuulla kokonaan :)

      Poista

Kiitos kommentista ♥