keskiviikko 10. elokuuta 2016

Lupaus (Unien kirjat, #1) Kerstin Gier

Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...

Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. 

Tämänkin kirjan luku kerrasta on aikaa todella kauan, mutta nyt vasta sain tehtyä arvostelun mmm hyvin menee. Tartuin tähän sarjaan oikeastaan vain siitä syystä, että nautin erittäin paljon Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa kirjasarjasta ja halusin katsastaa tämänkin sarjan. Ei tämä tietenkään mitään maailmoja mullistavaa kirjallisuutta ole, mutta minulle aivan loistavaa luettavaa, silloin kun en halua vaivata päätäni millään sen monimutkaisemmalla. 
Rakastuin jo aikaisemmissa Gierin teoksissa olevaan huumoriin, joten luonnollisesti hörähtelin erittäin naisellisesti moneen otteeseen lukiessani tätä kirjaa. 

Liv muistuttaa erittäin paljon Gweniä Rakkaus ei katso aikaa sarjasta, joten erittäin loistavia kommentteja ja lausahduksia oli läpi kirjan, Nautin varsinkin siitä, kuinka useasti pystyin samaistumaan Livin ongelmiin. 

Gier osaa kyllä luoda omalaatuisia ja uniikkeja kirja maailmoja joihin uppoaa kyllä aivan heti. Juoni saattoi ehkä tietyissä kohdissa olla hieman ennalta-arvattava, mutta toisaalta niin on monessa muussakin kirjassa, joten en todellakaan jää sitä nyt vatvomaan. 
Lukeminen oli vaivatonta, helppolukuista, soljuvaa, taisin lukea koko teoksen ihan muutamassa tunnissa, mikä on hyvä ja huono juttu. Hyvä, koska se tarkoittaa, että kirja oli loistava.
Huono, koska se loppui niin nopeasti.

Henkilöhahmot olivat kaikki myös aivan omaa luokkaansa, ehkä hieman nähtyjä, mutta yhtäkaikki ihania ja mielenkiintoisia. Hullunkurinen perhe toi pienen kevennyksen, unimaailman ehkä välillä hämmentävään kuvioon.

Tietenkin, romanssi kuuluu tämäntyyppisiin kirjoihin ja komeat poikajoukot ja parisuhde draamat tulivat lukijalle esiin lähes ensimmäisissä luvuissa. Minua se ei haitannut, tämän kirjan napatessani hyllyyni oletinkin saavani vähän kevyempää luettavaa ja höpsöt koulutytön romanssit kuuluvat juuri kevyen luettavan kastiin. 

En silti pitänyt tästä enemmän kuin Kerstin Gierin edellisestä sarjasta, mutta yllättävän hyvä siitä huolimatta, ei muuta kuin jatkoa odottelemaan.


Arvosana: 9-

Suosittelenko?: Kyllä, jos kaipaat jotain kevyempää "höppä" luettavaa niin ehdottomasti lue tämä!
Mistä hankin/sain: Turun kaupungin kirjastosta
Luenko uudestaan: Kyllä, mutta aivan kuten monen muunkin kirjan kohdalla, pienen tauon jälkeen.
Kirjailija: Kersin Gier
Kustantamo: Gummerus
Kustannusvuosi: 2015
Alkuperäisteos: Silber: Das erste Buch der Träume

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Labyrintti (Maze Runner, #1) James Dashner

 Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Luin Labyrintin tosiaan varmaan jo viime vuoden loppussa, mutta en ikinä saanut aikaiseksi kirjoittaa arvostelua siitä, en ainakaan loppuun saakka. Kirja julkaistiin suomeksi jo maaliskuussa 2015, mutten kiinnostunut siitä ennen kuin ystäväni kanssa katsoimme kyseisen elokuvan joka vei mukanaan. Heti sen jälkeen minä painelin kirjastoon ja metsästin käteeni tämän.


En ole ikinä lukenut Kärpästen herraa, joten en osaa sanoa onko kirja samantyylinen vai ei, mutta samaa ideaa varmasti on. 

Kirja alkaa päähenkilömme Thomasin herätessä pimeässä ja yksin muistamatta miten oli päätynyt sinne tai miksi. Kirjan alkupuoli keskittyy uusien tuttavuuksien kuvailuun, itse labyrintin ja aukion tarinaan sekä Thomasin yrityksiin saada tietää enemmän. Varsinainen jännitys alkoi vasta loppupuolella, kun asiat alkoivat muuttua, eikä aukion normaalia elämää enää ollut. 
Kirja oli helppolukuista, voisin kuvitella sen olevan englanniksi suhteellisen yksinkertaista tekstiä ja itse jopa saatan lukea jatkot englanniksi. Syynä muutama erittäin huvittava ja hieman jopa ärsyttävä suomennos, varsinkin aukion poikien oman slangin sanoissa.
Alku oli ehkä hieman liian hidastempoinen omaan makuuni, mutta kyllä se siitä nopeutui kunhan päästiin vähän labyrintin salaisuuksiin käsiksi

Ehdottomasti lempi asioitani tässä kirjassa kuten elokuvassakin ovat henkilöhahmot. Varmasti monen muun esimerkkiä seuraten, Newt ryömi heti sydämeeni ja jäi sinne. Hänen tarinansa, britti aksentti, viisaus, vastuuntuntoinen luonne, aah kaikki se yhdistettynä ja olin aivan rakastunut. Elokuvan Thomas Brodie Sangster teki aivan loistavaa työtä tuodessaan Newtin esiin ja itse ainakin toivoisin lukevani hänen näkökulmastaan tulevaisuudessa.   

Thomas oli utelias, mutta omalla tavallaan mielenkiintoinen päähenkilö, josta itseasiassa pidin. Hänen yrityksensä selvittää labyrintista ulos pääsy ja ystävystyminen muiden poikien kanssa oli mukavaa luettavaa ja hymyilin ainakin itse joka kerta hänen ja Chuckin välisten kohtausten kohdalla. Mistä päästäänkin suloiseen pikku Chuckiin.  

SPOILER!


Tässä kohtaa jouduin laskemaan kirjan syliini ja tuijottamaan seinää seuraavat viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen vietin 10 minuuttia yrittäen selvittää josko Dashner olisi vain hämännyt "Ei Chuck voi olla kuollut, ehhehe tämä on vain vitsi hehehehe eikö vain... EIKÖ VAIN!?" 

Jonka jälkeen palasin kirjan pariin petettynä. Ehdottomasti kirjan surullisin kohta, ja kuitenkin ehkä kaunein. Thomasin ja Chuckin suhde sai taas uuden näkökulman.
Myös Albyn kuolema aiheutti samanlaisen reaktion. Dashner tosiaan käytti ainakin minun tapauksessani metodia jossa hän luo hahmon, minä rakastun/kiinnyin hahmoon, Dashner tappaa hahmon... yay.. lukeminen onkin niiiin rentouttavaa..

SPOILER OHITSE!


Teresasta en pitänyt juurikaan, minulla tosin on muutenkin aina kaikkia naispuolisia hahmoja kohtaan  epäluuloja aina aluksi ja tässäkin tapauksessa aloin lämmetä tytölle loppua kohden. Minun mielestäni kirjasta olisi voinut jättää koko tyttö osan pois, mutta kaipa lähes jokaiseen kirjaan on pakko luoda tyttöjä ja poikia kumpiakin, päähenkilöiksi.

Gally sai oman myötätuntoni osalleen, en tiedä jostain syystä tykästyin hahmoon, ja varsinkin elokuvan jälkeen ajattelin, että hänessä on jotain muutakin, jotain on tapahtunut, mikä saa hänet käyttäytymään noin.

The Fever Codessa, joka ilmestyy englanniksi tämän vuoden loppupuolella päästäänkin tutustumaan paremmin muihin poikiin ja heidän tarinoihinsa, joten ymmärrän varmasti jokaista henkilöhahmoa paremmin.


Suosittelen ehdottomasti lukemaan, poikia ja tyttöjä. Mitään suurempaa romantiikkaa ei vielä ole, joten jos sellaisesta pitää ei tämä ehkä ole paras kirja luettavaksi. Seikkailuista ja ystävyydestä nauttiville tämä on täysi 10. Kuitenkin pidin itse enemmän elokuvasta, mikä on erittäin epätavallista minun kohdallani. Jotenkin tuntui vain, että kaikki kohtaukset olivat elokuvassa paljon todellisemman tuntuisia kuin kirjassa, mutta minusta tuntuu, että hieman tökerö suomennos saattoi vaikuttaa asiaan.


Arvosana: 9

Suosittelenko? : Suosittelen ehdottomasti, jos kuitenkaan et ole kirjojen ystävä ja ehdottomasti rakastit elokuvaa, et välttämättä nauti kirjasta aivan niin paljon.
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  Pienen tauon, vuoden tai pari jälkeen.
Kirjailia:  James Dashner
Kustantamo:  Basam books
Kustannusvuosi:  2009
Alkuperäisteos: The Maze Runner

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Elävien kirjoissa taas

8 kuukauden tauon jälkeen palaan bloggaamisen rauhoittavaan ja tuttuun maailmaan hieman nolonakin jopa. Peruskoulu saatiin kunnialla suoritettua loppuun ja tuleva lukiopaikka selvisi viime viikon torstaina joten nyt minulla on vapaa aikaa sitten vaikka muille jakaa. Kunnes kesätyöt alkavat heinäkuussa, MUTTA se nyt ei ole ollenkaan niin stressaavaa kuin koulunkäynti, ainakaan minun mielestäni :D

Kirjoja on silti kaikesta kiireestä huolimatta tullut luettua sekä koulun että vapaa-ajankin puolesta. Lukumäärät ovat silti vähentyneet huomattavasti, mikä alkuun ärsytti minua tavattoman paljon ja yritin väkisin pitää lukua yllä, mutta lopulta jouduin hyväksymään karun tosiasian ettei aikani yksinkertaisesti tulisi riittämään. Nyt olen taas lomalla ehtinyt uppoutua kirjojen turvalliseen syliin ja ihan omaksi yllätyksekseni olen palannut jo vanhojen tuttujen teosten pariin kuten Harry Potter, Twilight, Yön talo sarja, Varjometsästäjät (ikuisesti yksi lempisarjoistani) sekä Mustan Tikarin Veljeskunta sarjaan, josta on myös viimeisen parin vuoden aikana noussut yksi ehdoton suosikki.

Tuosta Twiligthista voisin puhua hiukan tässä kohtaa nyt kun se puheeksi tuli. Viimeisestä lukukerrasta on tosiaan varmaan kolmisen vuotta, kyllä, 2013 luin Twilightin kunnolla edellisen kerran, joten lukukokemus oli avartava ja yllätyin kuinka paljon pidin siitä. Näiden viime vuosien aikana tuntuu, että kirjaa on haukuttu aivan turhaan. Joo myönnän, kimaltelevat vampyyrit ja ah niin täydellinen Edward ovat ehkä vähän siirappista luettavaa pidemmän päälle, eikä sarja nyt yllä TOP 10 parhaimpiin lukukokemuksiini, MUTTA ei se silti ole huono. 
En kyllä juurikaan pidä Bellan ja Edwardin tarinasta, mutta sen sijaan lähes tulkoon kaikkien muiden taustat kiinnostavat. Jasper, Alice, Rosalie, Emmet, Carlisle ja Esme. Heidän tarinoistaan haluaisin lukea, varsinkin Jasperin ja Esmen. Tuntuu, että Stephenie Meyer olisi tuhlannut lahjojaan antamalla niin loistavat ja mielenkiintoiset taustat sivuhenkilöille ja itse päähenkilöiden tarina on tämä kulunut siirappinen ja jopa raivostuttava rakkaustarina ujon "en usko olevani kaunis" ja kömpelön Bellan sekä  itse täydellisyyden, enkeli Edwardin välillä. 
Vaikka tässä ylistänkin Twilightia normaalia enemmän, en silti ole lämmennyt elokuville jotka omasta mielestäni ovat aivan liian vaivaannuttavia. Muutaman muutoksen jälkeen elokuvatkin olisivat olleet paremmat, mutta minuutteja (tunteja) kestävät tuijotus kohtauksen Edwardin ja Bellan välillä eivät varsinaisesti vastaa omaa mielikuvaani palavasta rakkaudesta. 

Koulukiireiden keskellä huomasin ilokseni, että pystyn kuin pystynkin nauttimaan kirjoista tosin hieman eri muodoissa. Löysin uudelleen fanficcien ihanan maailman ja useat illat (yöt) vietin puhelimen tai koneen parissa ja luin näitä. Twilight oli yllättävästi kärki kolmikossa Maze Runnerin ja Marvelin kanssa, joten ehkäpä myönteinen ajatteluni kimaltelevista vampyyreistamme sai tästä alkunsa. 

Olen myös palannut vanhan harrastukseni kirjoittamisen pariin ja tällä hetkellä työn alla onkin kaverilla tarkoitettu tarinan pätkä, jonka jälkeen keskityn muutamiin omiin teoksiini. UUden koneen ansiosta sain myös inspiraation viimein jatkaa täällä bloginkin puolella kirjoittamista ja nyt ihan todella tulee postauksia useammin, ainakin koko kesän ajan. Lukion alkaessa en tiedä mihin erittäin matala stressitasoni kykenee, mutta yritän silloinkin.

Ihanaa alkanutta kesää kaikille, onnea vastavalmistuneille ja muille koulun päättäneille tai riparilta päässeille!  
<3