sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Labyrintti (Maze Runner, #1) James Dashner

 Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Luin Labyrintin tosiaan varmaan jo viime vuoden loppussa, mutta en ikinä saanut aikaiseksi kirjoittaa arvostelua siitä, en ainakaan loppuun saakka. Kirja julkaistiin suomeksi jo maaliskuussa 2015, mutten kiinnostunut siitä ennen kuin ystäväni kanssa katsoimme kyseisen elokuvan joka vei mukanaan. Heti sen jälkeen minä painelin kirjastoon ja metsästin käteeni tämän.


En ole ikinä lukenut Kärpästen herraa, joten en osaa sanoa onko kirja samantyylinen vai ei, mutta samaa ideaa varmasti on. 

Kirja alkaa päähenkilömme Thomasin herätessä pimeässä ja yksin muistamatta miten oli päätynyt sinne tai miksi. Kirjan alkupuoli keskittyy uusien tuttavuuksien kuvailuun, itse labyrintin ja aukion tarinaan sekä Thomasin yrityksiin saada tietää enemmän. Varsinainen jännitys alkoi vasta loppupuolella, kun asiat alkoivat muuttua, eikä aukion normaalia elämää enää ollut. 
Kirja oli helppolukuista, voisin kuvitella sen olevan englanniksi suhteellisen yksinkertaista tekstiä ja itse jopa saatan lukea jatkot englanniksi. Syynä muutama erittäin huvittava ja hieman jopa ärsyttävä suomennos, varsinkin aukion poikien oman slangin sanoissa.
Alku oli ehkä hieman liian hidastempoinen omaan makuuni, mutta kyllä se siitä nopeutui kunhan päästiin vähän labyrintin salaisuuksiin käsiksi

Ehdottomasti lempi asioitani tässä kirjassa kuten elokuvassakin ovat henkilöhahmot. Varmasti monen muun esimerkkiä seuraten, Newt ryömi heti sydämeeni ja jäi sinne. Hänen tarinansa, britti aksentti, viisaus, vastuuntuntoinen luonne, aah kaikki se yhdistettynä ja olin aivan rakastunut. Elokuvan Thomas Brodie Sangster teki aivan loistavaa työtä tuodessaan Newtin esiin ja itse ainakin toivoisin lukevani hänen näkökulmastaan tulevaisuudessa.   

Thomas oli utelias, mutta omalla tavallaan mielenkiintoinen päähenkilö, josta itseasiassa pidin. Hänen yrityksensä selvittää labyrintista ulos pääsy ja ystävystyminen muiden poikien kanssa oli mukavaa luettavaa ja hymyilin ainakin itse joka kerta hänen ja Chuckin välisten kohtausten kohdalla. Mistä päästäänkin suloiseen pikku Chuckiin.  

SPOILER!


Tässä kohtaa jouduin laskemaan kirjan syliini ja tuijottamaan seinää seuraavat viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen vietin 10 minuuttia yrittäen selvittää josko Dashner olisi vain hämännyt "Ei Chuck voi olla kuollut, ehhehe tämä on vain vitsi hehehehe eikö vain... EIKÖ VAIN!?" 

Jonka jälkeen palasin kirjan pariin petettynä. Ehdottomasti kirjan surullisin kohta, ja kuitenkin ehkä kaunein. Thomasin ja Chuckin suhde sai taas uuden näkökulman.
Myös Albyn kuolema aiheutti samanlaisen reaktion. Dashner tosiaan käytti ainakin minun tapauksessani metodia jossa hän luo hahmon, minä rakastun/kiinnyin hahmoon, Dashner tappaa hahmon... yay.. lukeminen onkin niiiin rentouttavaa..

SPOILER OHITSE!


Teresasta en pitänyt juurikaan, minulla tosin on muutenkin aina kaikkia naispuolisia hahmoja kohtaan  epäluuloja aina aluksi ja tässäkin tapauksessa aloin lämmetä tytölle loppua kohden. Minun mielestäni kirjasta olisi voinut jättää koko tyttö osan pois, mutta kaipa lähes jokaiseen kirjaan on pakko luoda tyttöjä ja poikia kumpiakin, päähenkilöiksi.

Gally sai oman myötätuntoni osalleen, en tiedä jostain syystä tykästyin hahmoon, ja varsinkin elokuvan jälkeen ajattelin, että hänessä on jotain muutakin, jotain on tapahtunut, mikä saa hänet käyttäytymään noin.

The Fever Codessa, joka ilmestyy englanniksi tämän vuoden loppupuolella päästäänkin tutustumaan paremmin muihin poikiin ja heidän tarinoihinsa, joten ymmärrän varmasti jokaista henkilöhahmoa paremmin.


Suosittelen ehdottomasti lukemaan, poikia ja tyttöjä. Mitään suurempaa romantiikkaa ei vielä ole, joten jos sellaisesta pitää ei tämä ehkä ole paras kirja luettavaksi. Seikkailuista ja ystävyydestä nauttiville tämä on täysi 10. Kuitenkin pidin itse enemmän elokuvasta, mikä on erittäin epätavallista minun kohdallani. Jotenkin tuntui vain, että kaikki kohtaukset olivat elokuvassa paljon todellisemman tuntuisia kuin kirjassa, mutta minusta tuntuu, että hieman tökerö suomennos saattoi vaikuttaa asiaan.


Arvosana: 9

Suosittelenko? : Suosittelen ehdottomasti, jos kuitenkaan et ole kirjojen ystävä ja ehdottomasti rakastit elokuvaa, et välttämättä nauti kirjasta aivan niin paljon.
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  Pienen tauon, vuoden tai pari jälkeen.
Kirjailia:  James Dashner
Kustantamo:  Basam books
Kustannusvuosi:  2009
Alkuperäisteos: The Maze Runner

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥